Herra eriomainen

Eilen olimme Lukan kanssa Kuopion jalostuspäivillä. Pitkästä aikaan siis suunnattiin kehiin. Pientä jännitystä oli taas vaihtelun vuoksi ennen kehiä. Lukalla turkki oli kärsinyt pikku Väinön käsittelystä, mutta se ei tuntunut haittaavat arviointia. 

AVO ERI kellanpunainen vaalein osin, keskikokoinen. Hyvät mittasuhteet. Oikean mukainen uroksen pää, hyvät silmät ja korvat. Sopivan vankka runko, keskivahva raajaluusto. Hyvät kulmaukset ja karvapeite. Oikein ojentunut häntä. Liikkuu kevyesti. Rodun mukainen käytös.

Me olimme 49. koira kehässä eli jouduimme hetkiä aina odottelemaan, joka oli omasta mielestäni hyvä. Kehässä esiinnyttiin eka kaikki, jonka jälkeen kaikki yksi kerrallaan. Eli kerkes aina välissä käydä juoksuttamassa koiraa, että enempi vimmaus sitten ei tulisi mukaan kehään.

Luka oli todella loistava kehässä - sain olla niin ylpeä siitä! Mallikkaasti seisoi koko ajan ja jaksoi odottaaakin, eikä tullut jatkuvaa turhautumista mitä välillä Lukalla saattaa olla - silloin ei jaksa seisoa taikka juosta nätisti. 

Olimme siis ensimmäistä kertaa avoimessa luokassa ja viime näyttelyissä olimme kesän aikaan, jolloin oltiin vielä nuorten kehissä. Meidän vuoro tuli heti Sulo-veljen jälkeen, jolloin alkoi jännitystys nousemaan korviin asti.  Kehä tuomari oli todella mukava ja haki paljon huomioo mm. viheltämällä johonka Luka reagoi todella paljon.  Ja olin yllättänyt tuomarin antamasta arvioinnista sain olla niin ylpee koirasta! ERI- kehiin suunnattiin pienen ajan päästä. Hyvin jaksettiin silloinkin seistä - tuomarin sanojen mukaan "tasapaksua porukka, joten on vaikea valita." Vierestä lähti kavereita, mutta minua ei haitannut! Olin itse hakemassa EH:ta tai H:ta, kuten aikaisemmin sanoin - olin niin yllättynyt tästä arvostelusta! 

Kehien jälkeen suunnattiin antamaan verikokeita Sulosta ja Lukasta. Kyseessä taisi olla jonkin sortin geenitutkimukset, jossa sitten selvitetään onko perinnöllisiä, autoimmuuni sairauksia yms. Luka oli reipas poika. Antoi kiltisti tassun hoitajalle, mutta ekasta tassusta ei saatu verta vaan kolahti hermoon. Paksunahkainen kaveri ja toisesta tassusta etsittiin suonta ja sitten kun saatiin niin sitä vertakin tuli.

Melkein koko päivä meillä siellä meni - ja kiitos Tuulille ja Ville seurasta ja oli ihana pitkästä aikaa nähdä! Ja eteenkin Minnalle ja Harrille, jotka pelastitte minut hihnapulmalta ja ( tosiaan kun oma hihna oli todella hutera ja sain heiltä lainaan hihnaa/pantaa, joka kuitenkin katkesi - mutta saatiin sitten pantentit siitä väsättyä :D ) Ja kiitoksia kuvista! Ihana päivä oli nähdä tuttuja ja harmittaa, kun nyt ei kansainvälisiin näyttelyihin päästäkään. Mutta toivottavasti taas pian päästän näkemään koko laumaa! :)

Elossa ollaan!

  Hui, että vuosi pyörähti taas kerran nopeasti. Lukakin täytti jo 2-vuotta joulukuun puolella! Pahoittelen hiljais elosta täällä blogin puolella, johtuneen ihan töistä. Ainakun pääsi niin ei vaan yksinkertaisesti jaksanut/ keksinyt mistä olisi voinut näpytellä teille. Mutta hengissä met olemme!

Tarkalleen en muista kaikkea mitä mahdollista ja mahdotonta tehtiin vuonna 2013 - Suurimaksi osaksi aikaamme vietettiin koti oloissa, jos vähän enempi ja vähempi laiskotellen, saatu uusia tuttavuuksia, kuin omistajat ja koirulitkin ja niiden kanssa kirmailtu pitkin mehtäpolkuja.

Muuttamissa näyttelyissäkin käytiin ja ahkerasti yritettiin reenailla hallilla, että ulkokentillä. Mutta alkaa pikku hiljaa tuntumuaan että agility on meille vaan viihdettä ja hauskanpitoa, voisi jopa olla että lähdetään jopa kokeilemaan jotain uutta :)

Sisaruksia käytiin kiusaamassa Laukaalla  ja sitten loppu kesästä..

 tämä (nykyään isompi kuin Luka) sydämmen sulattaja Väinö. Siitä lähtien kun Väinö tuli vanhempieni luokse on nämä kaks ollu kuin paita ja peppu toisissaan liimautuneita. Parhaita kamuja <3

Näiden kahden kirmailuja ja temmeltyjä on saanut seurata ilossa silmin, kun ne ravaa pitkin ja poikin vanhempieni pihamaata toisiaan härkkien ja sitten kylki kylkeä vasten taas mennään haukkumaan kaikki möröt pois nurkista

Ja sitten tietenkin yksi suurimmista muutto ihan ikiomaan kotiin, josta TULEE ihan ikioma postaus kuhan saan vaan tuon kameran käteen ja tarpeeksi luonnon valoa paikan päälle, ehkä nyt viikonloppuna jopa?

Viittä vaille valmis

En keksinyt mitä kirjoittaa - oli jotenkin hieman vaikeuksia kun avasin blogin ja koittelin viimepäiviä muistella. Joten ajattelin vähän vaihtelevuuden vuoksi kirjoittaa taas meidän uudesta kodista ja mitä vielä on ostelematta/laittamatta. :) Elikkäs vielä olisi muutamia ostoksia pitäisi vielä tehdä ja sitten uskallan sanoa, että asunto on valmis! Kaikki tavarat on paikoillaan, mutta tälläistä pientä ns. hienosäätöö vaille valmis.

Minulla alkoi lauantaina neljänpäivän vapaat - niin saapi nähdä mitä keksitään Lukan kanssa:)
Lauantaina me jo nähtiinkin työkaverini koiria Maikoa ja Väiskiä. Menimme minun vanhempien luokse, jossa Luka ja Väinö meitä odotti. Koko eroahan näillä oli ( kaksi pientä ja kaksi isoa) mutta tosi nätisti leikkivät keskenään ja sitä olikin ilo katsella :) Kirmasivat pitkin pihaa ja Maiko-tyttönä piti hyvin puoliaan kolmen pojun kanssa. Vässähtäneitä oli koko lauma leikkimisen jälkeen olimme kuitenkin melkein 2tuntia tönköt suorana pihalla ja kahtelimme, kun koirulit kirmasivat pihaa ympäri :D

Kamerahan ei sattunut tällä kertaa mukaan, eikä ollut tarpeaksi valoa että olisin voinut puhelimella kuvata:/ Saatte tyytyä illan tuotokseen mitä hömppää vielä olen ajatellut ostella kotiin :) Kaikkea tollaista pientä hömppää lähinnä Ikea, Hm ja Kodin Ykkönen, mutta saa nähdä mikä toteutuu ja mikä ei. Sitten varmasti tulee tännekin lisää kuvia uudesta kodista ja vähän Luksun lempipaikoista täällä uudessa kodissa:)

Time to wake up