Lähiaikoina on monia ollaan nähty ja otettu kiinni muutamia karkureita mitä ollaan nähtyä meidän koti-alueella. Ja siitä sainkin inspistä kirjottaa kuinka meillä hihna käyttäytimnen luonnistuu. Verrattuna viime vuoteen ollaan kehitytty sika paljon! Jopa tästä mussusta saapi olla ylpeä<3 Vaikka vieläkin on pentumainen piirre vahvasti esillä, kyllä tuo alkaa pikku hiljaa miehistymäänkin. Mutta itse asiaan - elikkäs meillähän oli alkuun ongelmia Lukan hihna käyttäymisessä. Hirveätä rimpuilua ja vetämistä suuntaan jos toiseen. Mutta kun pelisäännöt ollaan tehty kunnolla selviksi on tämäkin asia ruvennut toimimaan kuin valssi! Lukalle me pennusta asti opettiin, että ovella joutuu odottamaan, jotta voidaan laittaa panta ja hihna kiinni ja kun ovi aukeaa niin me menemme ensin ja Luka tulee luvan kanssa perästä. Ettei vaan tapahdu sitä hirveää kimpoilu ja möykkäämistä heti ovella.
Metsässä Luka saa meillä olla vapaasti, koska luokse-tulo on herralle peach of cake. Tähän ollaan siis ehdollistu kunnolla.
Pennusta pitäen ollaan harjoiteltu. Mutta kun ollaan kävelemässä teillä niin nyt on uponnut tämän herran pieneen päähän, että ensin ollaan sivulla ja sitten saadaan vapautus. Tätä tehtiin aluksi pienissä pätkissä ja jonka jälkeen ruvettiin pidentämään sivulla olemista. Välillä tietenkin korvat karkaa jonnekin muualle, mutta kyllä tämä on paljon parempi verrattuna aikasempaan. Toistaalta kun toisia koiria tulee varsinkin pieniä ne korvat häviää ihan varmasti. Ja silloin vähän joutuu kovemmin pitämään hihnasta ja komentamaan. Mutta jos isompi koira sattuu niin tätä herraaa ei kiinnosta, johtuneeko koko erosta?
Välillä tietenkin on niitä päiviä, että mikään ei onnisstu. Lukalla korvat unohtunut kotiin narikkaan ja silloinhan se höösääminen on ihan mahotonta.. Mutta suurimmaksi osaksi me osataan nyt käppäillä nätisti hihnassa ja vetäminenkin on jäänyt paljon vähemmällle :)
Eli edistystä alkaa tapahtumaan!
Ja mitehän tämä liittyy karkaileviin koiriin? Noh, meillähän Luka ei ole kertaakaan karannut muuta kuin takapihalta pari metriä aidan toiselle puolelle, mutta kyllä nopeasti se on takasin tullutkin :D Eli ei ole mitään omia seikkailuja lähtenyt vielä tekemään ja toivottavasti ei menekkään. Meillä on vahva side tämän karvaturrukan kanssa, jonka vuoksi uskonkin että ei ole lähtenyt omille teille vaikka saakin olla välillä ilman hihnaa lenkeillä. Luottamus
oli se sana jota tässä ainakin viisi minuuttia mietin!! Minä luotan Lukaan ja Luka luottaa minuun
ainakin uskoisisin :D. Mutta tästäpä on hyvä lähteä vielä iltalenkille rakkaan karvakamun kanssa ja painaa pää tyynyyn :3
