lauantai 23. helmikuuta 2013

se oli viimeinen kerta...

Tänään oli viimeinen kerta agility ryhmän kanssa eli nyt alkaa se kuuluisa itsenäinen reenaaminen. Tänään reenit meni mielestäni hyvin. Lukalla oli energia ja vimmaa touhuta. Mutta tietenkin tiettyihin esteisiin oli motivaatio hukassa mm. keppeihin. Ne kyllä meni tällä kertaa paljon paremmin mitä aikaisemmin. - mutta nyt niitä pitää vaan vähän kerrallaan reenata, että ei vaan turhaudu enemmän.

Saimme itsenäisesti reenata hyppyjä, takakiertoja, putkia ja kaikkea mahdollista mitä siellä kentällä oli esillä. Viimeisenä me tehtiin rata, jossa oli viisi hyppy-estettä ja kaksi putkea. Ne meni noo vähän miten meni. Itse sekoilin ohjailuissa ja välillä tuli kiire tietyissä väleissä. Mutta viimeisellä kerralla meni hienosti päästiin perille asti ja hyvällä ajallakin, en muista kunnolla aikaa mutta noin 8,38s?

Iso kiitos Lintalle ja Lila's Dogcarelle! Oli aivan hulvaton kokemus ja oppimme paljon uutta :)

Nyt pidetään pikkuinen tauko reeneistä ja sitten avaimen hommausta Musti- ja Mirri areenalle! :)

torstai 21. helmikuuta 2013

Pentu arkisto

Ensimmäinen päivä kotona

Kotona

Ulkoilemassa

 

Kun mää olin aivan piieeen!

Heippa hei,

tämä viikko on mennyt sohvan pohjalla sairastelen. Vissiin joku pöpö tullut töistä, kun kuume nousi laski nousi. Tänään ollaan vietetty kuumeton päivä ja huomenna alkaa taas perinteinen arki!


Eli tarkoitus olisi kertoa Lukan pentu-iästä  Luka siis syntyi 25. joulukuuta klo 9.35 ja painoi syntyessään 350g. Luka oli pentueen ensimmäinen.  Samana iltana saimme puhelun Islan omistajilta Hannalta ( Isla on Lukan äiti). Muistan kun aluksi olin hämillään, että mistä oli kysymys. Vähän aikaan siinä luurissa kuuntelin ja sitten Hanna sanoi "nyt ne on syntynyt". En millään malttanut pysyä maassa. Puhelun jälkeen pompin tasa jalkaa ja olin vaan niin iloinen! Oli paras joululahja ikinä!

Tammikuussa lähdimme ensimmäistä kertaa katsomaan pentuja Jyväskylään kasvattajamme kanssa, jolloin myös meidän piti kolmesta uroksesta valita se meidän koiruus. Kaikki pojat olivat niin pieniä ja söpöjä, että valinta oli jopa hieman vaikea. - mutta lopulta ihastuin tähän meidän pullukkaan. Luka oli jo tuolloin pennuista isokokoisin ja nimesin hänet hetkellisesti tuolloin jo pullukaksi. :)  

Kävimme poikaystäväni kanssa useasti Jyväskylässä katsomassa näitä karvalapsosia. Heistä oli tullut todella sosiaallisia, sukkien murhaajia ja vielä enemmän lutusumpia. 


Pikku herra kuitenkin lopulta saapui kotiimme 18. helmikuuta eli vähän reilu vuosi sitten. Koti matka sujui meillä tuolloin loistavasti. Aluksi tietenkin itkua poika päästi, mutta loppu matkan nukkui laatikossa ja välillä tuli syliinkin. Ikävä ei edes iskenyt täällä kotonamme, kun poika nohevana tutki taloa ja alkoi nukkumaan reinojeni päälle. Muistan vielä kun seuraavana aamuna herra herätti minut vinkulelullaan. Siinäpä sitten hän leikki leluillaan ja katsottiin yhdessä Leijona kuningasta :)




Nopeastihan poika kasvoi ja oppi pienetkin asiat. Lukasta tuli sisäsiisti noin 3kk iässä, jolloin pystyimme sanomalehdet ottamaan jo pois lattioilta. Tietenkin välillä tuli pikku vahinkoja, mutta kyllä pojasta huomasi että oli hieman nolona tilanteen jälkeen. Tämä sankari, kun oli aina yksin kotona niin minua jopa pelotti tulla aina kotiin... Lukan tuhoamis saldo on muutamat parit kenkiä, tukipohjalliset ja kirjaimellisesti iso lehti kori lehtineen. Kämppä oli aina ihan räjähtänyt, mutta nyt sitä osataan olla kiltisti kotosalla :)

Ensimmäinen älylelu! Ja toinen korva vielä lupallaan :)



Pentuna Luka oli todella energinen ja leikkisä. Sulatti kaikkien vastaan tulijoiden sydämmen luonteellaan. Kuitenkin pentuna Luka sairasteli välillä muutaman kerran, kun maha oli sekaisin. Ensimmäisellä kerralla eläinlääkäri määräsi päivän paastolle, mutta riisiä sai antaa. Silloin tätä lapsukaista alkoi käydä sääliksi, kun edellisenä iltana ei ollut syönyt mitään ja seuraavana päivänäkään ei saatu antaa :( Nopeastihan siitä toivuttiin ja alkoi taas oma ruoka maittaa :)

Herra on kasvanut nopeasti ja turkin väri vaihtui lukuisia kertoja! Nyt hän on jo iso poika ja samalla minun maailman paras ystävä. Hänen kanssa on ihana harrastaa ja käydä lenkeillä!



 

Tuleeko teille vielä jotain kysymyksiä? 
ps. meille tuli 300 täyteen!


lauantai 16. helmikuuta 2013

vauhdikasta agiliitoa

Vihdoin ja viimein! Luka nyt vihdoin ymmärsi kun reenasimme itsenäisesti, että takatassut pitää jäädä puomin valkoiseen osaan ja siinä pitää hetken odottaa! Mutta ne kepit.. kepit kepit kepit. Jopa itekin turhaudun niihin niinkuin Lukakin. Yritettiin tänään kepittömän viikon jälkeen, mutta ei siitä tullut mitään. - Joka toinen tai joka kolmas keppi jäi välistä. Pakkohan niitä on reenata, että opitaan - mutta tämä sankari turhautuu niihin niin nopeasti. Kerran tai kaks saadaan mentyä todella hyvin, mutta ei kolmatta kertaa. No ei kaikki voi aina täydellisesti mennä.

Muuten meillä menee agissa hyvin. Hypyt, kierot, vedot ja putkihan on niistä kaikista paras. Sitä tämä herra voisi juosta koko päivän jos on siitä kiinni:) Tänään (eilen) me harjoittelimme vetoja -> kolme hyppy estettä, joissa oli väliä -> omistajan piti huomio sanalla ottaa koiran huomio ja taas uusi hyppy! Tämä meni meillä aivan loistavasti!
Kierroissa oli pieniä ongelmia, kun oltiin Lukan kanssa reenailtu hieman omalla tavalla :D Tarkoitus oli, että koira kiertää tolpan ja hyppää. Eikä, että hyppää ja kiertää. Osataampa sitten sellainenkin.

Ihanaa on myös katella, että uskaltaa pitää Lukaa kentällä vapaana - ettei perus jässikkänä lähde juoksemaan ympäri kenttää tyttöjen perässä. Tietenkin mielenkiintoa muihuin koiriin on, mutta saman tien kun esteille mennään on herran täysi kiinnostuksen kohde vaan suorittaa este. Tästä mä pidän! Ei tarvii karjua pää punaisena vaan pystyy nätisti komentamaan sivulle. :)

Ensi viikolla viimeinen kerta peruskurssilaisten kanssa. Sen jälkeen meidän olisi tarkoitus jatkaa itsenäisesti tuota agilityä. Avainta pitää alkaa hommailemaan Musti ja Mirri areenalle - tulee huomattavasti edullisemmaksi, kuin ottaa monta tuntia varauslistoilta. Ja silloin, kun on avaimen haltia ei kuulema tarvitse varata aikoja! Voi mennä aina, kun  kentät on vapaana ja itselle parhaiten sopii. :)

Myös tänään vähän leikkimielistä tokoilua harrasteltiin. Luka on pennusta asti oppinut pitämään katsekontaktia minuun ja meiltäkin sujuu. Herkku käteen ja eikun kävelemään. Luka pysähtyy saman tien aina sivulle, kun itse jarruttelen. Sekä aina kun käännytään niin tulee reippaasti vierelle:)

Tästäpä on hyvä jatkaa kohti viikonloppua! Saapi nähdä mitä keksitään:)