villejä päikkäreitä

hehe kerrankin onnistuin MELKEIN salakuvaamaan, kun herra mururisi ja "haukkui" unissaan ja sekin oli vain melkein :3

hyvä vai huono koiraomistaja?

Olen nyt muutamista blogeista lukenut eri rotuisten koirien omistajien mietteitä omasta koiran kouluttamisesta ja olemista koiranomistajana ( olipa hassusti kirjoitettu)

Nyt kun aloin miettimään ajassa taakse päin ja tuli sellainen olo, että olenko ollut koiralleni joskus epäreilu.. Kun lenkit on jäänyt lyhyiksi, reenaaminen jäänyt kokonaan väliin - ihan omaa laiskuuttani takia.  Myös ajattelin milloin näin koirani onnellisena ja onko hän tälläkin hetkellä onnellinen? Olenko minä hyvä koiran omistaja, jos koirani elää onnellista ja hyvää koiran elämää? Tässä kun samalla mietin hyvän koiran omistajan kriteerejä ja yritän mahduttaa itseni johonkin niistä. Ensimmäisenä tuli nyt mieleen vastuuntunto ja määrätietoinen. Koska ei koiraa oteta pelkästään halun takia taikka se "näyttää söpöltä" - kuitenkin me koiranomistajat olemme rakkaasta lemmikistämme monta vuotta vastuussa. Koirat ja kuten muutkin lemmikkieläimet vaativat sitoutumista ja vastuuta.

Kun rotua yritin itselleni valita - pakko tunnustaa ei ensimmäisenä ollut mielessäni ollut lapinkoira (voi kuulostaa ilkeeltä tai raa'altakin) Mutta en kuitenkaan ikinä vaihtaisi koiraani toiseen en ikinä! Haluan tarjota koiralleni rakkaan ja turvallisen kodin.

Pennusta asti pitää koiralle näyttää missä raja kulkee ja kuka määrää - joskus sorrun myös lässyttämään. Mutta haluan olla koiralleni laumanjohtaja, enkä  vain "äitihahmo". Vaikka tahdon olla itse ns. määrätietoinen koiran omistaja ja tiedän miten hommat menee - olen tehnyt virheitä, joskus suuria ja joskus pieniä. Ja niistä opitaan sitten kantapäänkautta. Tekeekö se hyvän koiranomistajan, että oppii asioista jälkikäteen vai onko se huono, että virheet opitaan vasta jälkikäteen? Voin vannoa, että jokainen koiran omistaja hyvä niinkuin huonokin on tehnyt virheitä, joista on joutunut kärsimään. ( vai onko niitä jotka eivät ole koskaan tehneet virheitä?)

Tekeekö hyvän koiran omistajan jos harastaa kaikkia mahdollisia koiralajeja ja käy jokaisella "koiratunnilla" Omasta mielestäni ei, koska liikuntaa ja muita aktiviteetta voidaan myös tarjota koiralle ihan koti oloissakin. Ja tietenkin rodun mukainen liikunta vaikuttaa. Onko koira työ-, valjakko- vai paimennuskoira. Itse harrastamme agilityä ja muutakin hyötyliikunta, jos emme ole käyneet treenailemassa mm. pyöräillyä ja metsässä käyntiä.  Jotkut koiraharrastajat pitävät itseään kunnollisena ja hyvinä koiran omistajina treenitaustojen vuoksi. Mutta minun mielestä ihan jokainen ihminen voi olla hyvä koiran omistaja, kuhan tarjoaa koiralle kaiken oleellisen.

Huonon koiran omistajan jokainen meistä osaa itse tiivistää lyhyesti pieneen laatikkoon. Tässä kun kirjoittelen aloin pohtimaan vielä tarkemmin olenko minä hyvä koiran omistaja - no voin suoraan kättelyssä sanoa etten ole täysin hyvä - ei meistä jokainen ole loistava. Mutta tarjoan koiralleni kaiken tarvittavan - ruokaa, liikuntaa, lepoa, leikkejä, erilaisia aktiiviteetteja ja välillä jopa ihan erilaisia lenkkikokemuksia. En valinnut koiraani sen takia, koska se näytti ihanalta ja söpöltä. Valitisin koirani pitkän harkinnan jälkeen ja rotuun tutustuminen vei aikansa. Yritän koko ajan kehittää itseäni lisää koiranomistajana ja kouluttajana. Yritän oppia virheistäni ja haluan oppia lisää! Eli parantamisen varaa vielä on.

pentumainen aikuinen

Nyt kun pikku-Väinö on perheemme kuvioissa - on huomattu Lukassakin aivan uusia piirteitä. Lähinnä kuinka pennuntasolle laskeutuu Väinön seurassa. Ei rajusti riehaa pitkin tonttia, paitsi jos hepuli iskee :D

Muuten kaikki leikkiminen menee ihan maantasanteella. Luka heittäytyy maahan makaamaan, jotta on "samalla tasolla" pennun kanssa. Ei murise eikä ärise välillä komentaa, jos menee Väinön kohalta rajuksi. Leikkiminen menee leluilla, kepeillä ja Lukan tasssuilla ja hännällä. Väinö tekee aina loikkia Lukaa vasten, jolloin Luka yleensä alkaa seisomaan ja ihmettelee tätä kenguru vauvaa. Väinöstä Lukan häntä ja tassukarvat on todella kiva kirputtaa - toisin vanhempi herra ei tästä hirveämmin välitä. ( ja onhan noita poskikarvojakin hauska repiä:3)

Pientä mustasukkaisuutta on kuitenkin jo havaittu, varsinkin Lukan kohdalta. Lelujen kuskailu kaikille ja leikkimään pyyttäminen on paljon yleisempää, kun olemme vanhemmilla käymässä. Kyllä leikit Väinön kanssakin onnistuu - Luka tuo lelun lähelle ja odottaa Väinön osallistuvan leikkiin, mutta ei kuitenkaan lelua helpolla pennulle anna :D Myös pieni muotoinen uikuttaminen ja kyöhnääminenkin on paljon yleisempää.

Huomion kipeä on - rapsutuksia saa olla koko ajan antamassa Lukalle kuin Väinöllekin. Se on vain yllättävää, kuinka rauhallisesti kuitenkin Luka leikkii pennun kanssa verrattuna oman ikäisiinsä kavereihin. Nätisti ja rauhallisesti - no on niitäkin hetkiä, kun Luka innostuupi ja saattaapi vähän rajumminen alkaa tassuilla tökkimään.

Se on ihanaa katseltavaa, kun oma koira leikkii niin nätisti noinkin pienen pennun kanssa :3

Keskustelua eri koiranomistajien kanssa

Olen huomannut, kun Lukan kanssa käydään käppäilemässä meidän perus lenkki. Saattaa vastaan tulijat tulla ihastelemaan koiraa tai katsomaan paheksuttavatsi. ( en tiedä sitten johtuuko että eivät vaan pidä koirista ken tietää?) Mutta yleensä on aina joku joka tulee juttusille. Yleensä keskustelua alkaa kysymällä koirani nimeä ja rotua - ja tietenkin on näitä kummallisimpiakin tapauksia

"Onko hänkin ChowChow? Minulla on itselläni kaksi sellaista kotona" ja oikein levä hymynaamalla.

"Onko niitä tuon värisenäkin? Luulin että niitä on mustana, ruskeana sekä riistanvärisenä" (Monen ihmisen peruskuvitelma lapinkoirasta.)

"Ompa hassun värinen koira, onko hän sekarotuinen"

"Näyttää ihan ketulta! Jos ei olisi noin tuuhea ja valkoinen häntä"

Mieleenpainuvin on jäänyt Lukan pentuajoilta. Kun olimme keskustassa saattamassa siskoani juna-asemalle. Tuli herra konduktööri meiltä kysymään

"Onko hän kiinanpalatsi koira, komia lapsukainen"

"Onko hän hirvi- vai karhukoira?"

Välillä en tiedä itkenkö vai nauranko joillekin kommenteille mitä Luka on tähän asti saanut :D Mutta mahtavia keskusteluja tuolleenkin saadaan aikaseksi.

Nimen valitseminen

Yleisesti omasta mielestäni koiran nimi pitäisi olla lyhyt ja olla helposti komennettavissa ( olipa vaikeasti sanottu :D) Lukallehan nimen valinta ei ollut mistään helpoimmasta päästä. Muistan kun raapustelin ennen oikean nimen valitsemista monta A4 täyteen poika koirien nimiä. Nimiä löytyi listalta laidasta laitaan.

Mietittiin monta päivää mikä annetaan pennun nimeksi ja jostakin se vaan popsahti päähän. Samalla tajusin, että Kenneli nimi on Hiittanan Loitsu - että alkukirjaimet pysyy samana :) Aluksi Lukan nimi kirjoitettiin C:llä eli Luca, mutta mutta minä onnistuin vääntämään siitä aina Lusan :D Vaihettiin sitten K-kirjain C:n tilalle.

Luka nimeen olen ollut todella tyytyväinen. Ja mielestäni sopiikin tälle meidän karvaiselle lapselle. Vaikeahan sitä olisi kuvitella omaa koiraansa nyt jollakin toisella nimellä? Lukalla kuitenkin on lempi nimiä millä myös tunnistaa itsensä yleisin taitaa olla Luksu tai Luksutin nämä ovat kummatkin äitini ja veljieni keksimiä lempinimiä. Mutta niilläkin tosiaan tuntee itsensä :) Kotona me kutsutaan sitä aina välillä pojuksi tai varsinkin J kutsuu - sillä saa aikaiseksi paljon hännän helutuksia ja leluja ilmestyy joka puolelle :D

Pari kertaa olen kuulut hassujakin nimiä, mitä koiran omistajat on antanut koirilleen. Ovat oikein mielikuviksen päästänyt valloilleen, kun kuulee että koiran nimi on Riepu, Urpo, Tavis  onhan noita vaikka kuinka paljon.

Omasta mielestäni pitkä koiran nimi on vaikea koirallekin opettaa - mielellään neljä viisi kirjaiminen ( kaksiosainen) nimi on koiralle hyvä :) Koira oppii nimen helposti ja monet asiat helpottuvat jo nimen avulla mm. luokse tuleminen. :)

Luka on kuuliainen ystävä kenelle voi höpötellä mitä sattuu, touhuaa aina välillä itsestään ja tuopi riepuija viereen, kun haluaisi leikkiä. Sydän ystävä. <3

Mitenkä teidän koiran nimet saivat alkunsa?

Kun tätä karvaa on vaan niin paljon!

Mitenkä paljon koirasta voi lähteä karvaa? Todellakin paljon! Varsinkin koiralla jolla on kaksi osainen turkki : pohjavilla ja päällyskarva.

Harjaan Lukaa pari kertaa viikossa varsinkin nyt karvanlähdön aikaan. Ja imuroin tämän meidän asunnon kaksi ellen kolmekin kertaa viikossa. Mutta kuitenkin löydän näitä villakoiria vierailemassa aina välillä ties miessä.

Hauskinta tässä karvanlähdössä, että tuota irtokarvaa löytää joka puolelta. Välillä on vaateissa, laukun sisällä ja sitten jopa meikkipussissa. ( pari kertaa on käynyt kun olen meikannut on lukan karva mennyt silmään) Tiesin, kun tämän rodun valitsin että tuota karvaa lähtee sitten niin mahottomasti. Väillä on sellaisia harjauskertoja kun karvaa irtoaa säälittävästi kourallinen ja joku toinen kerta voi olla jopa pussillinen karvaa - huhu.

Aikaa kuluu yleensä puolesta tunnista tuntiin jopa välillä vähän enenmmänkin - riippuen aikalailla paljonko sitä karvaa sillä kerralla lähtee :D Olen ajatellut mitä Luka ajattelesi imurista?  " MENE MUUALLE SEN HUUTAVAN KAPISTUKSEN KANSSA"

Tuollainen tuskan huuto kuuluisi Lukasta ja painelisi samantien makuuhuonen sängylle eikä muuten tule alas ennekuin imuri on suljettu. Eli sen voin sulkea kokonaan pois vaihtoehdoista.

Ehkä tyydyn vielä harjaan ja karstaan, jospa se noilla kahdella apuvälineellä pärjäisi :)

Nyt on ollut blogin puolella vähän hiljaisempaa - vaikuttaakohan tämä loma? Ei mitään normaalista poikeavaa tehty. Välillä tuntuu vaan vähän hölmöltä kirjoittaa "päivän kuulumisia" jos ei olla oikeesti mitään erikoista tehty :D Mutta haluan päivittää tätä, ettei tämä blogi hiljene kokonaan.  Nyt ensimmäinen kesäloma suunitelma on mennä käymään Jyväskylässä sisaruksia moikaamassa - ei olla ihan sata varma tuosta reisusta, koska J:llä on tämän viikonloppuna töitä. Voi olla, että mennään sitten sitä seuraavalla viikolla :)

Toissapäivänä, kun Luka kävi J:n kanssa metsässä lenkillä sattui pieni vahinko :DD Ei mitään maatakaatavaa, mutta Luka sai valeaan turkkiinsa tällä kertaa uutta väri pintaa mustikoista -  voitte vaan kuvitella miltä koiruus näyttää, kun käy möyryämässä mustikoissa :DD