Herra eriomainen

Eilen olimme Lukan kanssa Kuopion jalostuspäivillä. Pitkästä aikaan siis suunnattiin kehiin. Pientä jännitystä oli taas vaihtelun vuoksi ennen kehiä. Lukalla turkki oli kärsinyt pikku Väinön käsittelystä, mutta se ei tuntunut haittaavat arviointia. 

AVO ERI kellanpunainen vaalein osin, keskikokoinen. Hyvät mittasuhteet. Oikean mukainen uroksen pää, hyvät silmät ja korvat. Sopivan vankka runko, keskivahva raajaluusto. Hyvät kulmaukset ja karvapeite. Oikein ojentunut häntä. Liikkuu kevyesti. Rodun mukainen käytös.

Me olimme 49. koira kehässä eli jouduimme hetkiä aina odottelemaan, joka oli omasta mielestäni hyvä. Kehässä esiinnyttiin eka kaikki, jonka jälkeen kaikki yksi kerrallaan. Eli kerkes aina välissä käydä juoksuttamassa koiraa, että enempi vimmaus sitten ei tulisi mukaan kehään.

Luka oli todella loistava kehässä - sain olla niin ylpeä siitä! Mallikkaasti seisoi koko ajan ja jaksoi odottaaakin, eikä tullut jatkuvaa turhautumista mitä välillä Lukalla saattaa olla - silloin ei jaksa seisoa taikka juosta nätisti. 

Olimme siis ensimmäistä kertaa avoimessa luokassa ja viime näyttelyissä olimme kesän aikaan, jolloin oltiin vielä nuorten kehissä. Meidän vuoro tuli heti Sulo-veljen jälkeen, jolloin alkoi jännitystys nousemaan korviin asti.  Kehä tuomari oli todella mukava ja haki paljon huomioo mm. viheltämällä johonka Luka reagoi todella paljon.  Ja olin yllättänyt tuomarin antamasta arvioinnista sain olla niin ylpee koirasta! ERI- kehiin suunnattiin pienen ajan päästä. Hyvin jaksettiin silloinkin seistä - tuomarin sanojen mukaan "tasapaksua porukka, joten on vaikea valita." Vierestä lähti kavereita, mutta minua ei haitannut! Olin itse hakemassa EH:ta tai H:ta, kuten aikaisemmin sanoin - olin niin yllättynyt tästä arvostelusta! 

Kehien jälkeen suunnattiin antamaan verikokeita Sulosta ja Lukasta. Kyseessä taisi olla jonkin sortin geenitutkimukset, jossa sitten selvitetään onko perinnöllisiä, autoimmuuni sairauksia yms. Luka oli reipas poika. Antoi kiltisti tassun hoitajalle, mutta ekasta tassusta ei saatu verta vaan kolahti hermoon. Paksunahkainen kaveri ja toisesta tassusta etsittiin suonta ja sitten kun saatiin niin sitä vertakin tuli.

Melkein koko päivä meillä siellä meni - ja kiitos Tuulille ja Ville seurasta ja oli ihana pitkästä aikaa nähdä! Ja eteenkin Minnalle ja Harrille, jotka pelastitte minut hihnapulmalta ja ( tosiaan kun oma hihna oli todella hutera ja sain heiltä lainaan hihnaa/pantaa, joka kuitenkin katkesi - mutta saatiin sitten pantentit siitä väsättyä :D ) Ja kiitoksia kuvista! Ihana päivä oli nähdä tuttuja ja harmittaa, kun nyt ei kansainvälisiin näyttelyihin päästäkään. Mutta toivottavasti taas pian päästän näkemään koko laumaa! :)

Elossa ollaan!

  Hui, että vuosi pyörähti taas kerran nopeasti. Lukakin täytti jo 2-vuotta joulukuun puolella! Pahoittelen hiljais elosta täällä blogin puolella, johtuneen ihan töistä. Ainakun pääsi niin ei vaan yksinkertaisesti jaksanut/ keksinyt mistä olisi voinut näpytellä teille. Mutta hengissä met olemme!

Tarkalleen en muista kaikkea mitä mahdollista ja mahdotonta tehtiin vuonna 2013 - Suurimaksi osaksi aikaamme vietettiin koti oloissa, jos vähän enempi ja vähempi laiskotellen, saatu uusia tuttavuuksia, kuin omistajat ja koirulitkin ja niiden kanssa kirmailtu pitkin mehtäpolkuja.

Muuttamissa näyttelyissäkin käytiin ja ahkerasti yritettiin reenailla hallilla, että ulkokentillä. Mutta alkaa pikku hiljaa tuntumuaan että agility on meille vaan viihdettä ja hauskanpitoa, voisi jopa olla että lähdetään jopa kokeilemaan jotain uutta :)

Sisaruksia käytiin kiusaamassa Laukaalla  ja sitten loppu kesästä..

 tämä (nykyään isompi kuin Luka) sydämmen sulattaja Väinö. Siitä lähtien kun Väinö tuli vanhempieni luokse on nämä kaks ollu kuin paita ja peppu toisissaan liimautuneita. Parhaita kamuja <3

Näiden kahden kirmailuja ja temmeltyjä on saanut seurata ilossa silmin, kun ne ravaa pitkin ja poikin vanhempieni pihamaata toisiaan härkkien ja sitten kylki kylkeä vasten taas mennään haukkumaan kaikki möröt pois nurkista

Ja sitten tietenkin yksi suurimmista muutto ihan ikiomaan kotiin, josta TULEE ihan ikioma postaus kuhan saan vaan tuon kameran käteen ja tarpeeksi luonnon valoa paikan päälle, ehkä nyt viikonloppuna jopa?

Viittä vaille valmis

En keksinyt mitä kirjoittaa - oli jotenkin hieman vaikeuksia kun avasin blogin ja koittelin viimepäiviä muistella. Joten ajattelin vähän vaihtelevuuden vuoksi kirjoittaa taas meidän uudesta kodista ja mitä vielä on ostelematta/laittamatta. :) Elikkäs vielä olisi muutamia ostoksia pitäisi vielä tehdä ja sitten uskallan sanoa, että asunto on valmis! Kaikki tavarat on paikoillaan, mutta tälläistä pientä ns. hienosäätöö vaille valmis.

Minulla alkoi lauantaina neljänpäivän vapaat - niin saapi nähdä mitä keksitään Lukan kanssa:)
Lauantaina me jo nähtiinkin työkaverini koiria Maikoa ja Väiskiä. Menimme minun vanhempien luokse, jossa Luka ja Väinö meitä odotti. Koko eroahan näillä oli ( kaksi pientä ja kaksi isoa) mutta tosi nätisti leikkivät keskenään ja sitä olikin ilo katsella :) Kirmasivat pitkin pihaa ja Maiko-tyttönä piti hyvin puoliaan kolmen pojun kanssa. Vässähtäneitä oli koko lauma leikkimisen jälkeen olimme kuitenkin melkein 2tuntia tönköt suorana pihalla ja kahtelimme, kun koirulit kirmasivat pihaa ympäri :D

Kamerahan ei sattunut tällä kertaa mukaan, eikä ollut tarpeaksi valoa että olisin voinut puhelimella kuvata:/ Saatte tyytyä illan tuotokseen mitä hömppää vielä olen ajatellut ostella kotiin :) Kaikkea tollaista pientä hömppää lähinnä Ikea, Hm ja Kodin Ykkönen, mutta saa nähdä mikä toteutuu ja mikä ei. Sitten varmasti tulee tännekin lisää kuvia uudesta kodista ja vähän Luksun lempipaikoista täällä uudessa kodissa:)

Time to wake up

Meidän koti

 Long time long see vai miten se menikään. Kuitenkin muutto on nyt tehty enään vain vanhan asunnon avainten luovutusta vaille valmista sekin homma. En tässä postauksessa esittele kokonaan tätä meidän uutta kotia, vielä on tavaraa laittamatta paikoilleen yms. - mutta voiton puolella jo ollaan!

Ajattelin, kuitenkin teille laittaa pieniä "sneak peek" kuvia :) Enempi asunnosta tuleepi kun olen saanut kaikki oikeille paikoilleen. Mutta mitä meille muuten? Ihan normaalia elämää - töissä menee vain suurin osa ajasta, kun on alkamassa tietenkin joulu sesonkkia ja kaikkee muuta mahotonta. Luka joutuu olemaan  yksin kotona, mutta onneksi vanhempani auttaavat tässäkin asiassa. Pienen ( jopa ehket vähittelen) haukku ongelman vuoksi  hyö tulevat katsomaan koiruutta, varmasti jännitää tämä uusi ympäristö ja asunto. Mutta tätäkin asiaa hoidetaan treenailemalla :)

Onhan täsä vielä hommaa tehtävänä ja vielä herra tottuttaa uuteen kotiinsa. Hyvin on nukkunut, mutta ns. omaa paikkaa ei meinnaa tunnistaa - siksi varmaan mamin reinojen vieressä on parasta nukkua. Tyytyväisenä nyttenkin tuhisee parvekkeen oven edessä :3 Enempi kerron tästä uudesta kodista tosiaan toisessa postauksessa ja samalla vähän enempi mm. pihapiiristä. Mutta näin alkuun meillä on ihanat lenkki polut tässä uuden kodin vieressä ja kaiken lisäksi vielä koirapuisto, jonka ohi mm. tänäänki lenkeiltiin :)

Tämä asunto alkaa tuntumaan vihdoikin kodilta! Verrattuna entiseen asuntoon, joka oli kuitenkin rivitalo niin tämä on nyt se joka oikeasti tuntuu siltä, että voisin asua tässä vaikka loppu elämäni! ( tietenkin haaveet isosta omakotitalosta on vieläkin takaraivossa) Varmaan siksi, koska saan sisustaa tästä ihan itteni näköisen ja täällä on paljon tilaa ja ja ja! Ai että :) Mutta nyt kello on taas sen verran, että pitää painua pehkuihin :)

Start new life

Uusi kappale alkaa Lukakin elämässä - vaikka rytmi ei ole mitenkään muuten muuttunut, mutta tällä hetkellä asustamme kahdestaan. Joten itseni pitää sovittaa kaikki töihini yms.

Vaikeinta on jättää tämä herra yksin pitkäksikin päivää, mutta heti tänään se alkaa ja se alkaa erittäin herrkupohjaisesti. Poronluita sulamaan ja kaikki mahollinen yber herkku otetaan käyttöön. Kaikkia näitä pantoja ja hajusteita itse en haluaisi käyttää, mutta jos nämä kikat ei toimi niin en tiedä mitä teen.

Pienen juttelun Lukan veljen Sulon omistajan kanssa ja saatiin ihan mahottomia ideoita, mitkä menevät heti kokeiluun!

Älyleluihin naksut ja vähän poronlihaa antamaan hajua, pahvilaatikoiden alle luita ja muita herkkuja piilotella pitkin huushollia - ei pitäisi tekeminen loppua kesken?

Onko teillä lukijoilla jotai ideoita mitä voisi kokeilla yksin oleskeluun?

ME MUUTETAAN!

hoho taas blogi on pitänyt hiljais eloa ja varmaan vähän sellaista on lisääkin tiedossa. Elikkä kuten otsikosta päätelle me Lukan kanssa muuttetaan omaan kotiin inkilänmäelle!! :) Tänään kävin kirjoittamasssa nimet paperiin ja jo ensi kuukauden aikana päästää muuttamaan - voi että tätä riemun hetkeä :3


Eikun pakkaus hommiin ja töissä käyntiä - Blogi saattaa vaijeta nytten pieneen hiljaisuuteen, mutta lupaan, että tämä ei ole tässä :) Viimestään uudessa kodissa alkaa tulemaan enemmän postauksia ja mistä tietää jospa nytkin keretään tekemään kaikkee jännää :3

Back on track

Heippa taas! Eli tänään me monen monen kuukauden tauon jälkeen lähdimme reenaamaan! Aivan huippu fiilis - alkujännityksenä oli, että kuinka Luka muista miten hommat meni ja mitä se sanoo kahdesta vierailevasta tuttavista..

Saatiin Musti ja Mirri arenaalle varattua tunnin halli aika, joka näin alkuun riitti meille hyvin. Lukalle tein 5x hyppy, 2xputki ja A-esteen. Ja näiden lisäksi viilasimme välistävetoja ja kiertoja.

Sillä kun menimme kentälle oli kaikki esteet purettu ja pakettu reunoille. (ja en minä puomia osaa koota) Meidän seurana oli tänään Veeran koirat Maiko ja Väiski. Väiskille me opettiin menemään putki sekä "hyppäämään" esteen. Molemmat pojut hienosti suoritti esteitä ja virtaa riitti vaikka muille jakaa :) Lukastakin näki, että tykkäs tosi paljon kun pitkästä aikaa tultiin takaisin kentälle:) 

Reenin jälkeen lähimme pikavisiitille vanhempieni luokse Kurkimäkeen, mutta sitä ennen kävimme hakemassa Ellin ja V-M kyytiin. Väinö odottikin meitä jo Kurkimäessä ja siellä jaksettiin vielä mähistä ja riehkasta oikein kunnolla :D Huomenna taas uudelleen visiteeraamaan.

Mutta hyvillä mielin voipi alkaa suunnittelemaan uusia ratoja ja alkaa Lukan kanssa ahkerasti reenailemaan - I cant wait!!

Ohoh.. Huomasin tuossa, että viimeksi olen kirjoittanut tai saatika päivittänyt blogia melkein kaksi viikkoa sitten! Aika on vaan hurahtanut silmissä, kun ollut niin paljon tekemistä ja uusia juttuja :)

No lomat minulla loppu ja taas arki palasi meille. Töitä riittää ja painottuuvat tällä hetkellä enemmän iltavuoroihin.. - Eli pitääpä miettiä uudelleen milloin aloitetaan kunnolla reenamaan. Lähinnä suurin aika hurahtaa itselläni töissä ja täällä kotosalla, mutta nyt kun paras kaverini tuli Lahdesta tänne viettämään viimeisiä lomapäiviä suomen kamaralla (lähteepi kiertämään Aasiaa - hullua minä sanon! :D ) tietenkin siitä pitää ottaa kaikki irti! :)

Kaiken tämän lisäksi olemme tietenkin käyneet minun vanhempieni luona katselemassa Väinöö ja Lukakin on päässyt siellä temmeltämään ja riehumaan. Kaikkee kivaakin on tapahtunut - mutta siitä tulee myöhemmin sitten postausta, jos kaikki menee niinkuin pitääkin hehe ;)

Eli tiivistettynä voisin sanoa, että meille kuuluupi ihan normaalia ja treeni yms hommia vielä tuumaillaan, että saanko jotenkin sovittua työni kanssa.. Ei kummosempia normaalia lenkkeilyä,riehumista ja temmeltämistä ja näistä onkin hyvä jatkaa :)

kuvapläjäys

villejä päikkäreitä

hehe kerrankin onnistuin MELKEIN salakuvaamaan, kun herra mururisi ja "haukkui" unissaan ja sekin oli vain melkein :3

metsällä

hyvä vai huono koiraomistaja?

Olen nyt muutamista blogeista lukenut eri rotuisten koirien omistajien mietteitä omasta koiran kouluttamisesta ja olemista koiranomistajana ( olipa hassusti kirjoitettu)

Nyt kun aloin miettimään ajassa taakse päin ja tuli sellainen olo, että olenko ollut koiralleni joskus epäreilu.. Kun lenkit on jäänyt lyhyiksi, reenaaminen jäänyt kokonaan väliin - ihan omaa laiskuuttani takia.  Myös ajattelin milloin näin koirani onnellisena ja onko hän tälläkin hetkellä onnellinen? Olenko minä hyvä koiran omistaja, jos koirani elää onnellista ja hyvää koiran elämää? Tässä kun samalla mietin hyvän koiran omistajan kriteerejä ja yritän mahduttaa itseni johonkin niistä. Ensimmäisenä tuli nyt mieleen vastuuntunto ja määrätietoinen. Koska ei koiraa oteta pelkästään halun takia taikka se "näyttää söpöltä" - kuitenkin me koiranomistajat olemme rakkaasta lemmikistämme monta vuotta vastuussa. Koirat ja kuten muutkin lemmikkieläimet vaativat sitoutumista ja vastuuta.

Kun rotua yritin itselleni valita - pakko tunnustaa ei ensimmäisenä ollut mielessäni ollut lapinkoira (voi kuulostaa ilkeeltä tai raa'altakin) Mutta en kuitenkaan ikinä vaihtaisi koiraani toiseen en ikinä! Haluan tarjota koiralleni rakkaan ja turvallisen kodin.

Pennusta asti pitää koiralle näyttää missä raja kulkee ja kuka määrää - joskus sorrun myös lässyttämään. Mutta haluan olla koiralleni laumanjohtaja, enkä  vain "äitihahmo". Vaikka tahdon olla itse ns. määrätietoinen koiran omistaja ja tiedän miten hommat menee - olen tehnyt virheitä, joskus suuria ja joskus pieniä. Ja niistä opitaan sitten kantapäänkautta. Tekeekö se hyvän koiranomistajan, että oppii asioista jälkikäteen vai onko se huono, että virheet opitaan vasta jälkikäteen? Voin vannoa, että jokainen koiran omistaja hyvä niinkuin huonokin on tehnyt virheitä, joista on joutunut kärsimään. ( vai onko niitä jotka eivät ole koskaan tehneet virheitä?)

Tekeekö hyvän koiran omistajan jos harastaa kaikkia mahdollisia koiralajeja ja käy jokaisella "koiratunnilla" Omasta mielestäni ei, koska liikuntaa ja muita aktiviteetta voidaan myös tarjota koiralle ihan koti oloissakin. Ja tietenkin rodun mukainen liikunta vaikuttaa. Onko koira työ-, valjakko- vai paimennuskoira. Itse harrastamme agilityä ja muutakin hyötyliikunta, jos emme ole käyneet treenailemassa mm. pyöräillyä ja metsässä käyntiä.  Jotkut koiraharrastajat pitävät itseään kunnollisena ja hyvinä koiran omistajina treenitaustojen vuoksi. Mutta minun mielestä ihan jokainen ihminen voi olla hyvä koiran omistaja, kuhan tarjoaa koiralle kaiken oleellisen.

Huonon koiran omistajan jokainen meistä osaa itse tiivistää lyhyesti pieneen laatikkoon. Tässä kun kirjoittelen aloin pohtimaan vielä tarkemmin olenko minä hyvä koiran omistaja - no voin suoraan kättelyssä sanoa etten ole täysin hyvä - ei meistä jokainen ole loistava. Mutta tarjoan koiralleni kaiken tarvittavan - ruokaa, liikuntaa, lepoa, leikkejä, erilaisia aktiiviteetteja ja välillä jopa ihan erilaisia lenkkikokemuksia. En valinnut koiraani sen takia, koska se näytti ihanalta ja söpöltä. Valitisin koirani pitkän harkinnan jälkeen ja rotuun tutustuminen vei aikansa. Yritän koko ajan kehittää itseäni lisää koiranomistajana ja kouluttajana. Yritän oppia virheistäni ja haluan oppia lisää! Eli parantamisen varaa vielä on.

rutiinit osa 1

1. Royal Caninin Medium Adult naksuja n.2½ dl    2. Turvoetaan raksut    3.Lisätään raakaa paistinjauhelihaa    4. Kaksi ruokalusikallista raejuustoo.

Luka saa meillä kerran päivässä ruuan - mutta nyt poikkeilullisesti saanut kaksi kertaa, kun on ollut hoidossa vanhempieni luona. Ruokaakin ollaan nyt vähän vaiheltu, koska se kalaöljy oli Ok, mutta se meni tosi nopeasti ja Lukakin alkoi sen kanssa jo nirsoilemaan tosi pahasti.. nirppa nokka

Ajattelin sitten kokeilla tätä samaa mitä on jo pentuna saanut ja mitä vanhemmat antaavat Väinölle, mutta vähän isommassa koossa tietenkin :D Ja maistuu, kuppi tyhjenee ihan muutamissa minuuteissa - kun enne kävi vain nuuhkimassa ja jätti syömättä. Vaihtelu virkistää :3 ( eihän mekään jakseta samaa makaaronilaatikkoo syödä viikosta toiseen?)

Ruokailu aika on meillä normaalisti klo. 17.00-19.00 siihen välille pyritään antamaan herralle ruoka :)

Pahottelen tota sotkua mikä taka-alalla näkyypi iski pieni muotoinen "järjesteluvimma" :D

teidän vuoro kysyä

KYSY ASK Kysymyksiä Questions? Kysykää JUST ASK
KYSY ASK Kysymyksiä Questions? Kysykää JUST ASK

pentumainen aikuinen

Nyt kun pikku-Väinö on perheemme kuvioissa - on huomattu Lukassakin aivan uusia piirteitä. Lähinnä kuinka pennuntasolle laskeutuu Väinön seurassa. Ei rajusti riehaa pitkin tonttia, paitsi jos hepuli iskee :D

Muuten kaikki leikkiminen menee ihan maantasanteella. Luka heittäytyy maahan makaamaan, jotta on "samalla tasolla" pennun kanssa. Ei murise eikä ärise välillä komentaa, jos menee Väinön kohalta rajuksi. Leikkiminen menee leluilla, kepeillä ja Lukan tasssuilla ja hännällä. Väinö tekee aina loikkia Lukaa vasten, jolloin Luka yleensä alkaa seisomaan ja ihmettelee tätä kenguru vauvaa. Väinöstä Lukan häntä ja tassukarvat on todella kiva kirputtaa - toisin vanhempi herra ei tästä hirveämmin välitä. ( ja onhan noita poskikarvojakin hauska repiä:3)

Pientä mustasukkaisuutta on kuitenkin jo havaittu, varsinkin Lukan kohdalta. Lelujen kuskailu kaikille ja leikkimään pyyttäminen on paljon yleisempää, kun olemme vanhemmilla käymässä. Kyllä leikit Väinön kanssakin onnistuu - Luka tuo lelun lähelle ja odottaa Väinön osallistuvan leikkiin, mutta ei kuitenkaan lelua helpolla pennulle anna :D Myös pieni muotoinen uikuttaminen ja kyöhnääminenkin on paljon yleisempää.

Huomion kipeä on - rapsutuksia saa olla koko ajan antamassa Lukalle kuin Väinöllekin. Se on vain yllättävää, kuinka rauhallisesti kuitenkin Luka leikkii pennun kanssa verrattuna oman ikäisiinsä kavereihin. Nätisti ja rauhallisesti - no on niitäkin hetkiä, kun Luka innostuupi ja saattaapi vähän rajumminen alkaa tassuilla tökkimään.

Se on ihanaa katseltavaa, kun oma koira leikkii niin nätisti noinkin pienen pennun kanssa :3

@Kek

 

Perjantaina me myös kävimme Lukan kanssa eläinlääkärissä. Lähinnä sen takia, kun Lukalla oli niitä punkkeja ollut paljon sekä sillä oli jotain ihmeelistä ihottumaa rintakehässä sekä nivusissa.- Ollut ruokahaluuttomuutta sekä ollut todella väsynyt koko ajan.Samalla lääkäri teki Lukalle perinteisen terveystarkastuksen.

Aika oli puoli kolmelta, mutta venahti vähän kun oli ruuhkaa - tämä ei meitä haitannut. KOSKA minulla alkoi taas loma, mutta tällä kertaa paljon pitempi 3VIIKKOA!! 

Lääkäriin päästyämme Luka oli enemmän kiinnostunut edellisen asiakkaan hajuista, kuin lääkärin touhuista :D Lääkäri totesi Lukan ihottuman olevan "kesäihottumaa" ja määräsi meille hoitavan pesuaineen, jolla pestään kerran koko koira ja tämän jälkeen vaan kutiavat kohdat. Eli tänään olisi tarkoitus pestä tuo koko hurtta meidän porukoilla ( on isompi kylppäri, joka helpottaa asiaa- sillä Luka ei tykkää suihkusta) Ja ruokahaluuttomuus johtunee tytöstä niinkuin aina :D eli sekin oli vain pieni säikähdys.

Samalla Lukasta otettiin verikoe, jolla tehtiin borrelioosi testi. Verinäytteiden odottamisessa meni n.40min, jolloin poikkesimme lähimpään Mustiin ja Mirriin. Uuden pannan ostoon :)  Takaisin lekurille oottamaan tuloksia ja kun tulokset tuli oli mieli paljon kevymepi kun oli negatiivinen! Samalla olivat kahtoneet muitakin juttuja joita en nyt muista :D  mutta nekin olivat negatiivisia, joka oli hyvä juttu!

Eli terve koira! ja sitten pääsikin pikku Väinön kanssa leikkimään :3  

 

Väinö, Väinö missä on se Väinö

Perjantaina ( ja nyt jaksan vasta kirjoittaa) kävimme pitkästä aikaa minun vanhempieni luona. Siellä odotti Lukalle pieni ylläri - ensiksi Luka nuuskutteli koko tontin ympäri ja kun näki  pienen Väinön ( Black Lilla`s Sleeps With Sheep) alkoi ihan älytön vinkuminen :D Siis en ole ikinä tuon kuulut tuolla tavalla inisevän. 

Ensin oltiin Lukan kanssa hihnasssa, kun siitä näki, että olisi saman tien mennyt leikkimään. Väinö kävi nuuskuttelemasssa ja katselemassa tätä isompaa tuntematonta vierasta, jonka jälkeen alkoi poskista pureminen - ja meän Luka ei ollut asiasta mitään mieltä käänti vaan posken "ota tuosta" :D Loppu ajasta uskallettiin Lukakin laskea hihnasta pois, kun osasi olla nätisti pennun kanssa :3 

Aluksi kuitenkin piti pari kertaa ärähtää että toinen on pentu - että nätisti. Taisi upota kunnolla kalloon kun vajosi ihan pennun tasolle ja pyöri ja hyöri nurmikolla.  Väinö nukku kahdet päikkärit ja meno taas jatkui. Pojat söi ja joivatkin samasta kupista :3 Nopeasti aikakin meni kun tajusin, että oltiin viisi tuntia siellä oltu :D Kotia kun lähdettiin Luka simahti heti auton takapenkille. Tais olla pojullekin raskas reissu :D